Sydän- ja verisuonitaudit

Kasvissyöjillä on paremmat veren rasva-arvot ja heillä esiintyy jonkin verran vähemmän sepelvaltimotautia kuin muulla väestöllä. Myös verenpainetauti on kasvissyöjillä muita harvinaisempi.

Kasvissyöjillä on paremmat veren rasva-arvot ja heillä esiintyy jonkin verran vähemmän sepelvaltimotautia kuin muulla väestöllä. Myös verenpainetauti on kasvissyöjillä muita harvinaisempi.

Yleisimpiin sydän- ja verisuonisairauksiin kuuluvat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aivoverenkiertohäiriöt. Yhdessä ne muodostavat suurimman yksittäisen kuolinsyiden ryhmän Suomessa. Sydän- ja verisuonitautien tunnetuimmat riskitekijät ovat korkea kolesteroli ja verenpaine, tupakointi, ylipaino sekä diabetes.

Vuonna 1999 ilmestyneessä etenevien väestötutkimusten meta-analyysissä kasvissyöjillä todettiin pienempi riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin sekasyöjillä. Alentunut riski koski kuitenkin vain niitä, jotka olivat noudattaneet kasvisruokavaliota vähintään viiden vuoden ajan. Tuoreemmassa vuonna 2012 julkaistussa meta-analysissä päädyttiin samaan johtopäätökseen, samoin tänä vuonna ilmestyneessä meta-analyysissä.

Kasvissyöjien pienempää sydänkuolleisuutta selittää myönteisemmät riskitekijät. Väestöseurantatutkimusten pohjalta tiedetään, että kasvissyöjillä on paremmat veren kolesteroliarvot kuin sekasyöjillä. Matalimmat LDL-kolesterolin ja kokonaiskolesterolin pitoisuudet on mitattu vegaaneilta. Alla näet yhteevedon, joka perustuu 17 väestötutkimuksen aineistoon vuosien 1980–2002 väliltä. Yhteenvedon on laatinut amerikkalainen ravitsemusterapeutti Jack Norris.

Taulukko 1. Veren rasva-arvot eri ruokavalioryhmissä (Norris 2013)
Vegaanit Lakto-ovo Pesco Sekasyöjät
Kolesteroli (mmol/l) 4,1 4,8 5 5,2
LDL (mmol/l) 2,3 2,7 2,9 3,1
HDL (mmol/l) 1,3 1,5 1,6 1,4
Kol:HDL 3,1 3,3 3,2 3,7

Väestötutkimusten mukaan kasvissyöjillä esiintyy harvemmin kohonnutta verenpainetta kuin sekasyöjillä. Yhdysvalloissa ja Kanadassa tehdyssä tutkimuksessa verenpainetautia ilmeni vegaaneilla 63 prosenttia, lakto-ovo-vegetaristeilla 43 prosenttia sekä semi- ja pescovegetaristeilla 8 prosenttia harvemmin kuin sekasyöjillä.

Vähäisempää verenpainetautia selittää osittain se, että kasvissyöjät ovat keskimäärin muuta väestöä hoikempia, mutta myös ruokavalion koostumuksella on merkitystä. Hoitotutkimusten meta-analyysissä on todettu, että kasvisruokavalio laskee systolista verenpainetta keskimäärin 4,8 mmHg ja diastolista verenpainetta 2,2 mmHg enemmän kuin sekaruokavalio.

Sepelvaltimotaudin elintapahoito

Amerikkalainen lääkäri Dean Ornish on tutkinut kasvisruokavalion terveysvaikutuksia 1970-luvulta lähtien. Vuonna 1990 Ornish ja tutkijakollegat osoittivat vuoden kestoisessa intervetiotutkimuksessaan, että tehostettu elintapahoito, johon kuului kasvisruokavalio, tupakoinnin lopettaminen, meditaatio ja liikunta, vähensi sepelvaltimotaudin oireita tehokkaammin kuin tavanomainen hoito. Varjoainekuvaus vahvisti, että ateroomaplakki todella perääntyi valtimoiden seinämistä.

Viisi vuotta myöhemmin potilaiden tilanne tarkastettiin uudelleen. Ornishin elintapahoito näytti edelleen tepsivän: sydäninfarkteja, pallolaajennuksia, ohitusleikkauksia ja sairaalakäyntejä oli tapahtunut selvästi vähemmän kuin tavanoamisen hoidon piirissä. Yli puolet perinteisen hoitoryhmän potilaista oli joutunut aloittamaan kolesterolilääkityksen, kun Ornishin potilaista yksikään ei tarvinnut lääkitystä.

Vaikka Ornishin tutkimukset ovat lupaavia, ei voida sanoa varmasti, mikä selitti myönteisiä tuloksia. Ruokavalion lisäksi muutettiin myös muita elintapoja, eli on mahdollista, että hoitoteho perustui elintapojen yhteisvaikutukseen. Tulokset ovat joka tapauksessa lupaavia ja linjassa muun tutkimusnäytön kanssa, mikä puoltaa ajatusta, että kasvissyönti suojaa sepelvaltimotaudilta.

Kirjallisuutta

Appleby, P.N., Davey, G.K. & Key, T.J., 2002. Hypertension and blood pressure among meat eaters, fish eaters, vegetarians and vegans in EPIC-Oxford. Public health nutrition, 5(5), pp. 645–54.

Berkow, S.E. & Barnard, N.D., 2005. Blood Pressure Regulation and Vegetarian Diets. Nutrition Reviews, 63(1), pp. 1–8.

Bradbury, K.E. et al., 2014. Serum concentrations of cholesterol, apolipoprotein A-I and apolipoprotein B in a total of 1694 meat-eaters, fish-eaters, vegetarians and vegans. European journal of clinical nutrition, 68(2), pp. 178–83.

Crowe, F.L. et al., 2013. Risk of hospitalization or death from ischemic heart disease among British vegetarians and nonvegetarians: results from the EPIC-Oxford cohort study. The American journal of clinical nutrition, 97(3), pp. 597–603.

Dinu, M. et al., 2016. Vegetarian, vegan diets and multiple health outcomes: a systematic review with meta-analysis of observational studies. Critical reviews in food science and nutrition.

Ferdowsian, H.R. & Barnard, N.D., 2009. Effects of plant-based diets on plasma lipids. The American journal of cardiology, 104(7), pp. 947–56.

Huang, T. et al., 2012. Cardiovascular disease mortality and cancer incidence in vegetarians: a meta-analysis and systematic review. Annals of nutrition & metabolism, 60(4), pp. 233–40.

Key, T.J. et al., 1999. Mortality in vegetarians and nonvegetarians: detailed findings from a collaborative analysis of 5 prospective studies. The American journal of clinical nutrition, 70(3 Suppl), p. 516S–524S.

Key, T.J. et al., 2014. Cancer in British vegetarians: updated analyses of 4998 incident cancers in a cohort of 32,491 meat eaters, 8612 fish eaters, 18,298 vegetarians, and 2246 vegans. The American journal of clinical nutrition, 100 Suppl , p. 378S–85S.

Orlich, M.J. et al., 2013. Vegetarian dietary patterns and mortality in Adventist Health Study 2. JAMA internal medicine, 173(13), pp. 1230–8.

Ornish, D. et al., 1990. Can lifestyle changes reverse coronary heart disease? The Lancet, 336(8708), pp. 129–133.

Ornish, D., 1998. Avoiding revascularization with lifestyle changes: The Multicenter Lifestyle Demonstration Project. The American journal of cardiology, 82(10B), p. 72T–76T.

Ornish, D. et al., 1998. Intensive lifestyle changes for reversal of coronary heart disease. JAMA, 280(23), pp. 2001–7.

Pettersen, B.J. et al., 2012. Vegetarian diets and blood pressure among white subjects: results from the Adventist Health Study-2 (AHS-2). Public health nutrition, 15(10), pp. 1909–16.

Thorogood, M. et al., 1987. Plasma lipids and lipoprotein cholesterol concentrations in people with different diets in Britain. British medical journal (Clinical research ed.), 295(6594), pp. 351–3.

Yokoyama, Y. et al., 2014. Vegetarian diets and blood pressure: a meta-analysis. JAMA internal medicine, 174(4), pp. 577–87.

2 kommenttia artikkeliin ”Sydän- ja verisuonitaudit

  1. Miksi Neal Bernanrdin ja Dr. Caldwell Esselstyn Jr. tutkimukset poistavat poissa olollaan?

    • Neil Barnardin tutkimuksia olen käsitellyt toisaalla. Hän on tutkinut enemmän painonhallintaa sekä diabeteksen elintapahoitoa kuin sydän- ja verisuonitauteja. Esselstyn on julkaissut pääasiassa potilaskertomuksia, eikä niinkään laadukkaita tutkimuksia, joita tässä artikkelissa halusin käsitellä. Kirjoitan kyllä Esselstynin työstä myöhemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *