Miten ruokien terveysvaikutuksia tutkitaan?

cover-17

Ravitsemustieteessä ei ole yksittäistä ihanteellista tutkimusmenetemää. Käsitys ruokien terveysvaikutuksista muodostuu monista palapelin palasista.

Tieto ruoan terveysvaikutuksista rakentuu useista palapelin palasista. Kunkin palasen voidaan vertauskuvallisesti ajatella edustavan tiettyä tutkimusmenetelmää. Jotkut palaset ovat merkittävämpiä kuin toiset ja niin ikään tarjoavat paremman kuvan aiheesta. Johdonmukaisen kokonaiskuvan hahmottamiseksi tarvitaan yleensä kuitenkin kaikkia palasia.

Ruokien terveysvaikutuksia voidaan tutkia väestöaineistoissa tai kokeellisissa tutkimuksissa. Eläin- ja solukokeet tarjoavat tietoa siitä, mihin mekanismiin vaikutukset perustuvat. Täydentävää tietoa voidaan toisinaan ammentaa myös lääke- ja geenitutkimuksista sekä väestöjä vertailevista ekologisista tutkimuksista.

Ravitsemustieteessä ei ole yhtä täydellistä tutkimusmenetelmää, vaan kokonaiskuva on koottava monista palasista. Kun väestötutkimuksista, interventiotutkimuksista sekä eläin- ja solukokeista saadut tulokset vahvistavat toisiaan, voidaan näyttöä pitää vakuuttavana.

Eri tutkimusmenetelmissä voidaan kuitenkin saada myös ristiriitaisia tuloksia. Tällöin on kriittisesti arvioitava kunkin tutkimuksen painoarvoa suhteessa muuhun näyttöön. Lopulta kokonaisnäyttö ratkaisee.

Ravitsemussuositukset perustuvat ensisijaisesti seuranta- ja interventiotutkimuksista saatuihin tuloksiin sekä näiden meta-analyyseihin eli niin sanottuihin koontitutkimuksiin. Tällaisia tutkimuksia pidetään yleisesti luotettavimpina.

Alla olevassa kuvassa on havainnollistettu ravitsemustutkimusten hierarkiaa. Ylimpänä kolmiossa ovat tutkimusmenetelmät, joiden tulokset ovat parhaiten sovellettavissa ihmisiin. Käydään seuraavaksi jokaista menetelmää erikseen läpi, aloittaen kolmion pohjalta.

evidenssihierarkia-kolmio

Eläin- ja solukokeet

Ravitsemustieteessä eläin- ja solukokeita voidaan käyttää mekanismien eli solutason tapahtumien selvittämiseen. Näiden tuloksia ei voida kuitenkaan yksinään soveltaa ruokasuosituksiksi ihmisille.

Kunkin eläinlajin elimistö toimii enemmän tai vähemmän ominaisella tavalla. Niinpä tietty ravinto- tai ruoka-aine saattaa vaikuttaa esimerkiksi ihmisen ja hiiren terveyteen hyvinkin erilaisella tavalla. Eläinkokeiden tuloksia voidaankin vain hyvin varauksellisesti yleistää ihmisiin.

Ekologiset tutkimukset

Ekologisissa tutkimuksissa vertaillaan väestöjä. Voidaan esimerkiksi verrata asukkaiden terveyttä runsaasti alkoholia käyttävisssä maissa ja vain vähän alkoholia käyttävissä maissa. Tähän tutkimusmenetelmään liittyy kuitenkin monia virhelähteitä. On vaikeaa ottaa huomioon kaikkia elintapoja tai geneettisiä eroavaisuuksia, jotka saattavat vaikuttaa tuloksiin.

Ekologisia tutkimuksia ei käytetä ravitsemussuositusten laadinnassa. Ne voivat kuitenkin nostaa esiin hyviä kysymyksiä, jotka antavat aihetta tutkia asiaa tarkemmin.

Tapaus-verrokkitutkimukset

Tutkimukseen valitaan henkilöitä, joilla on jo tutkimuksen kohteena oleva sairaus tai oire. He ovat tutkimuksessa tapauksia. Verrokeiksi puolestaan valitaan henkilöitä, jotka ovat mahdollisimman samanlaisia kuin ”tapaukset”, mutta heillä ei ole tutkittavaa sairautta tai oiretta.

Tapaus-verrokkitutkimusten hyvä puoli on se, että ne ovat suhteellisen edullisesti ja nopeasti toteutettavissa. Menetelmä soveltuu etenkin harvinaisten sairauksien tutkimiseen. Heikkous piilee kuitenkin siinä, että tutkittavien elintavat selvitetään kyselyillä takautuvasti. Harva pystyy muistamaan, mitä söi vuosi tai edes viikko sitten – saati sitten kymmenen vuoden takaisia ruokailutottumuksiaan.

Poikkileikkaustutkimukset

Poikkileikkaustutkimuksessa ruokavalio ja terveystilanne mitataan samassa aikapisteessä. Pyrkimyksenä on selvittää, onko ruokavalion ja terveyden välillä ylipäätään yhteyttä.

Poikkileikkaustutkimukset eivät vaadi useiden vuosien seurantaa ja niissä voidaan tutkita suurten ihmisjoukkojen terveyttä ja elintapoja samanaikaisesti. Menetelmää käytetään esimerkiksi suomalaisissa Finravinto- ja FINRISKI-tutkimuksissa. Heikkoutena on kuitenkin se, ettei syitä ja seurauksia voida erottaa.

Jos vaikkapa kasvissyönnin ja masennuksen välillä havaitaan yhteys, se ei tarkoita, että kasvissyönti aiheuttaisi masennusta. Voi hyvinkin olla, että masennukselle alttiit ihmiset yksinkertaisesti alkavat tyypillisemmin kasvissyöjäksi.

Seurantatutkimukset

Seurantatutkimuksissa samoja henkilöitä seurataan vuosien tai jopa vuosikymmenien ajan. Tutkimukseen saattaa parhaimmillaan ottaa osaa jopa satojatuhansia ihmisiä. Tutkimuksen alussa mitataan tutkittavien elintapohin ja terveyteen liittyviä asioita, joita sitten vertaillaan myöhempään terveyskehitykseen. Ideana on selvittää, onko elintavoilla yhteyksiä tulevaisuudessa puhkeaviin sairauksiin.

Vaikka seurantatutkimuksetkaan eivät voi varmasti osoittaa syy-seuraussuhdetta, ne tarjoavat selvästi vahvempaa näyttöä kuin poikkileikkaustutkimukset tai tapaus-verrokkitutkimukset. Seurantatutkimuksia käytetäänkin ravitsemussuositusten laadinnassa.

Interventiotutkimukset

Interventiotutkimuksen alussa tutkittavat satunnaistetaan eli arvotaan kahteen tai useampaan ryhmään. Yksi ryhmä toimii verrokkiryhmänä, johon interventiota eli tutkimuksen kohteena olevaa lääkettä tai ruokavaliota verrataan. Tavoitteena on, että ryhmät eroavat vain ja ainoastaan tutkittavan asian suhteen.

Esimerkiksi lääketutkimuksessa interventioryhmä saa tutkimuksen kohteena olevan lääkkeen ja verrokkiryhmä lumelääkkeen (sokeripilleri) tai hoitosuosituksen mukaisen lääkkeen. Yleensä tutkimus pyritään myös sokkouttamaan. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät potilaat tai heitä hoitavat lääkärit tiedä, mihin ryhmään kukakin potilas kuuluu.

Kokeelliset interventiotutkimukset tarjoavat luotettavinta tietoa syy-seuraussuhteista ja niitä käytetään niin ravitsemussuositusten kuin hoitosuositustenkin laadinnassa.

Interventiot ovat kuitenkin kalliita ja vaikeasti toteutettavia. Tästä syystä tutkimukset kestävät tyypillisesti vain viikoista pariin vuoteen, jolloin itse sairauden tai kuolleisuuden sijasta joudutaan mittaamaan riskitekijöitä, kuten kolesterolia tai verenpainetta. Tutkimuksiin osallistuu yleensä vain muutamia kymmeniä tai satoja ihmisiä.

Satunnaistettuja interventiotutkimuksia kutsutaan tyypillisesti lääketieteen ”kultaiseksi standardiksi”. Menetelmä onkin alunperin suunniteltu lääkeaineiden tutkimiseen, ei ruokavalion tutkimiseen. Ruoan terveysvaikutuksien tutkiminen on erityisen haasteellista muun muassa seuraavista syistä:

  • Potilaat eivät noudata ruokavalioita täydellisesti
  • Kun yhden ruoka-aineen käyttöä lisätään, jonkin toisen käyttö vähenee
  • Tutkittavia ei voida ”sokkouttaa”

Meta-analyysit ja systemaattiset kirjallisuuskatsaukset

Meta-analyysit ja systemaattiset kirjallisuuskatsaukset piirtävät kokonaiskuvaa tietystä aihepiiristä kokoamalla yhteen olemassa olevaa tutkimusnäyttöä. Ne ovat ikään kuin tutkimuksia tutkimuksista. Samanlaisia tutkimuksia yhdistämällä voidaan saada tilastotieteellisesti vahvempaa näyttöä tutkittavasta aiheesta ja siten teoriassa luotettavampaa tietoa.

Meta-analyysejä ja systemaattisia kirjallisuuskatsauksia käytetään ravitsemussuosituksien laadinnassa. Meta-analyysi on kuitenkin vain yhtä hyvä kuin sen osatutkimukset. Jos valitut tutkimukset ovat jo lähtökohtaisesti huonoja, ei niiden kokoaminen yhteen paranna tilannetta.


Kaipaatko lisätietoa ravitsemustieteen tutkimusmenetelmistä? Suosittelen ravitsemustieteen tohtorin Reija Männikön mainiota artikkelisarjaa aiheesta. Artikkelisarjan lukeminen vaatii maksuttoman tunnuksen luomisen.

Yksi kommentti artikkeliin ”Miten ruokien terveysvaikutuksia tutkitaan?

  1. Paluuviite: Miten kasvisruokavalion terveysvaikutuksia tutkitaan? | Puoli kiloa päivässä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *