Kannattaisiko miesten vältellä soijaa?

cover-02

Moni pelkää, että soijatuotteiden käyttö heikentää testosteronin eritystä ja häiritsee etenkin miesten hormonitoimintaa. Onko väitteessä mitään perää?

Soijapelkojen taustaa

Monet soijan käyttöä kritisoivat näkökulmat juontavan juurensa kirjaan nimeltä The Whole Soy Story (2005). Kirjan on kirjoittanut Kaayla Daniel, amerikkalainen ravitsemusterapeutti, joka toimii Weston A. Price -säätiön varatoimitusjohtajana. On syytä huomioida, että säätiö harjoittaa hyvin kyseenalaista toimintaa. Se markkinoi uskomushoitoja, kuten homeopatiaa, vastustaa rokotteita, sekä jakaa näennäistieteellisiä ruokavalioneuvoja. Myös säätiön näkemykset soijasta poikkeavat selvästi tieteen valtavirrasta.

Suurin osa ravitsemustieteilijöistä pitää soijan käyttöä täysin turvallisena. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan soijatuotteita voi käyttää osana terveellistä ruokavaliota. Yhdysvaltain ravitsemusammattilaisten yhdistys Academy of Nutrition and Dietetics suosittaa soijan käyttöä. Yhdysvaltain sydänliitto puolestaan kehottaa korvaamaan osan eläinproteiinista soijaproteiinilla.

Mikä soijan käytössä sitten pelottaa?

Vuonna 1931 soijasta löydettiin fenolisia yhdisteitä nimeltä isoflavonit. Isoflavonit muistuttavat rakenteeltaan elimistön omaa estradiolia (estrogeeni) ja ne kiinnittyvät elimistössä estrogeenireseptoriin. Tästä syystä niitä kutsutaan kasvi- tai fytoestrogeeniksi. Pääasialliset kasviestrogeenit soijassa ovat nimeltään genisteiini ja daitseiini.

Puhe “kasviestrogeeneistä” on saanut monet pelkäämään soijan käyttöä. Ajatellaan, että nämä yhdisteet voisivat häiritä sukuhormonien normaalia toimintaa. Kasviestrogeenejä ei voida kuitenkaan suoraan rinnastaa elimistön omiin estrogeeneihin.

Tunnettu isoflavonitutkija Kenneth Setchell on avannut monia asiaa koskevia harhaluuloja. Setchellin mukaan isoflavoneita tulisi oikeammin kutsua selektiivisiksi estrogeenireseptorin muuntelijoiksi (SERM). Ne voivat kudoksesta riippuen joko kiihdyttää tai hillitä estrogeenin toimintaa (Setchell 2001).

Setchellin mukaan ajatus hormonihäiriöistä juontaa juurensa eläinkokeisiin, joissa koe-eläimille on annettu poikkeuksellisen suuria annoksia isoflavoneita. Näitä tutkimuksia ei kuitenkaan tulisi varauksettomasti rinnastaa ihmisiin, Setchell huomauttaa. Ensinnäkin ruoasta saadaan selvästi vähemmän isoflavoneita ja usein eri isoflavoneita kuin mitä tutkimuksissa on käytetty. Osassa tutkimuksista isoflavoneita on annettu myös suonensisäisesti, mikä ei varsinaisesti kerro soijatuotteiden vaikutuksista, sillä ravinnon isoflavonien vaikutukset välittyvät ainakin osittain suolistobakteerien kautta.

Toisekseen ruokamatriisi näyttäisi vaikuttavan isoflavonien toimintaan: nestemäinen ateria johtaa suurempaan veren isoflavonipitoisuuteen kuin kiinteä ruoka. Kiinteää ruokaa nauttimalla ongelmallisia pitoisuuksia voikin olla vaikea saavuttaa (Setchell 2000).

Toisaalta Kenneth Setchellin tekemissä tutkimuksissa on huomattu, että isoflavonien aineenvaihdunta poikkeaa selvästi eläinten ja ihmisten välillä. Eräässä tuoreehkossa tutkimuksessa huomattiin, että genisteiinin syöminen suurensi sen pitoisuutta veressä hiirillä ja rotilla 20–150 kertaa enemmän kuin ihmisillä (Setchell ym. 2011).

Soija ei häiritse normaalia hormonitoimintaa

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana soijan terveysvaikutuksista on julkaistu yli 10 000 tieteellistä artikkelia. Vaikka mekanismi, jonka välityksellä soija voisi teoriassa häiritä hormonitoimintaa, on olemassa, niin ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa haittoja ei ole pystytty todistamaan. Toukokuussa 2010 ilmestyneen katsausartikkelin johtopäätös olikin selvä: soijalla ei ole haitallisia vaikutuksia miesten hormonitoimintaan tai lisääntymisterveyteen (Messina 2010).

…the clinical evidence overwhelmingly indicates that there is essentially no basis for concern. Isoflavone exposure at levels even greatly exceeding reasonable dietary intakes does not affect blood T [testosterone] or estrogen levels in men or sperm and semen parameters.

Soijan ei havaittu vaikuttavan miesten hormonitoimintaan myöskään amerikkalaistutkijoiden meta-analyysissä (Hamilton-Reeves ym. 2010). Tutkijat kävivät läpi 36 interventiotutkimusta, joista 15 oli lumekontrolloitu. Soijaproteiinilla tai isoflavoneilla ei huomattu olevan vaikutusta testosteronin, vapaan testosteronin tai sukuhormoneja sitovan globuliinin (SHGB) pitoisuuksiin veressä.

Meta-analyysin tekijät huomauttavat, että niissä harvoissa tutkimuksissa, joissa soijan käyttö on vähentänyt testosteronia, on ilmennyt monia puutteita. Tutkimukset ovat olleet pieniä, verrokkiryhmää ei ole käytetty, eikä mittausmenetelmiä ole välttämättä raportoitu lainkaan.

hamilton-reeves2010

Kuva 2 | Muutotokset testosteronissa.  Soijatuotteilla tai soijan isoflavoneilla ei havaittu vaikutuksia miesten testosteronipitoisuuksiin (Hamilton-Reeves ym. 2010).

Annos tekee myrkyn

Soijaa on käytetty perinteisesti aasialaisessa ruokakulttuurissa. Onkin ironista, että soijan käyttö on yleisintä juuri maissa, joissa väkiluku on suuri. Jos soija todella aiheuttaisi hormonihäiriöitä ja heikentäisi lisääntymisterveyttä, ehkä tilanne olisi toinen.

Mutta kuinka paljon soijaa on perinteisesti käytetty esimerkiksi Japanissa? Tutkimusten mukaan iäkkäät japanilaiset miehet saavat ravinnosta keskimäärin 8–11 g ja naiset 6–10 g soijaproteiinia päivässä (Messina ym. 2006). Tämä vastaa keskimäärin 25–50 mg soijan isoflavoneita päivässä (Messina & Nagata 2006).

Kasvissyöntien koskevien tutkimusten yhteenvetona voidaan todeta, että länsimaissa vegaanit käyttävät keskimäärin 10–12 g soijaproteiinia päivässä ja vegetaristit noin puolet siitä (Messina & Messina 2010). Vegaanit käyttävät siis suunnilleen saman verran soijaa kuin japanilaiset.

Entä missä määrin isoflavonit ovat turvallisia nautittavaksi? Journal of Nutrition -lehdessä vuonna 2002 ilmestyneessä katsauksessa 40–70 mg päiväannokset soijan isoflavoneita katsottiin turvalliseksi (Kurtzer 2002). Vuotta myöhemmin ilmestyneessä arvioinnissa jopa 51–106 mg päiväannokset todettiin “hyvin siedetyiksi” (Munro ym. 2003).

Alla olevaan taulukkoon on listattu tyypillisten soijapaputuotteiden isoflavonipitoisuuksia. Lukemat ovat peräisin Yhdysvalloista eikä niitä luonnollisestikaan voi suoraa rinnastaa Suomeen. Taulukko antaa kuitenkin suuntaa eri elintarvikkeiden isoflavonipitoisuuksista.

Taulukko 1. Tyypillisten soijatuotteiden isoflavonipitoisuudet per 100 g (Lähde: USDA)
Soijaproteiinikonsentraatti 13 mg
Soijaproteiini-isolaatti 97 mg
Soijamaito 10 mg
Raaka soijapapu (USA) 128 mg
Tempeh 43 mg
Tofu ~20–30 mg
Soijajogurtti 13 mg
Soijakastike 2 mg
Natto 59 mg
Miso 43 mg

Periaatteessa soijan turvallisuutta puoltavat myös kasvissyöjien hormoniarvot. Brittiläisessä väestötutkimuksessa verrattiin sekasyöjien, lakto-ovovegetaristien ja vegaanien hormonipitoisuuksia. Tutkimuksessa oli mukana 696 englantilaista miestä; 226 sekasyöjää, 237 vegetaristia sekä 233 vegaania. Testosteronin kokonaispitoisuus oli vegaaneilla muita suurempi, mutta vapaassa testosteronissa ei havaittu eroja. Tätä selitti se, että vegaaneilla testosteronia sitovan SHGB:n pitoisuus oli koholla (Allen ym. 2000).

Sama ilmiö on nähty myös aiemmissa tutkimuksissa. Esimerkiksi vuonna 1990 ilmestyneessä pienessä otoksessa vegaaneilta mitattiin 7 prosenttia korkeampi testosteronitaso verrattuna sekasyöjiin. SHGB-taso oli vastaavasti 23 prosenttia korkeampi ja niin ikään vapaan testosteronin taso 3 prosenttia matalampi verrattuna sekaruokaa syöviin (Key ym. 1990).

Ilmeisesti soijan suurkulutus voi kuitenkin aiheuttaa hormonihäiriöitä. Asiasta on julkaistu pari tapauskertomusta. Ensimmäisessä 60-vuotiaalla miehellä ilmeni gynekomastia (rintojen kasvu) tämän juotua kolme litraa soijamaitoa joka päivä (Martinez & Lewi 2008). Toisessa 19-vuotiaalla miehellä todettiin alentunut testosteronipitoisuus ja erektiohäiriö soijan suurkulutuksen seurauksena; päivittäinen isoflavonien saanti oli peräti 360 mg (Siepmann ym. 2011). Molemmat tapauksista ovat ääriesimerkkejä.

Isoflavonien vaikutukset ovat yksilöllisiä

Perintötekijät vaikuttavat isoflavonien aineenvaihduntaan. Wiseman ym. (2014) huomasivat, että kun koehenkilöille syötettiin isoflavoneita 110 mg päivässä, niiden pitoisuus veressä suureni osalla henkilöistä selvästi enemmän kuin toisilla. Daitseiinin pitoisuus vaihteli peräti 1500-kertaisesti.

Joillakin ihmisillä suolistobakteerit tuottavat daitseiinista ekuoli-nimistä yhdistettä, jonka biologinen vaikutus on muita isoflavoneita suurempi. Onkin ehdotettu, että tämä selittäisi yksilöiden välistä eroa siinä, miten isoflavonit vaikuttavat terveyteen. Länsimaissa noin kolmasosalla ja Japanissa puolella väestöstä suolistobakteerit tuottavat ekuolia. On esitetty, että nämä nk. “ekuolin tuottajat” saattaisivat erityisesti hyötyä soijan käytöstä (Setchell ym. 2002; Yuan ym. 2007).

Koska ruokavalio vaikuttaa suoliston bakteerikantaan, vaikuttaa se oletettavasti myös isoflavonien aineenvaihduntaan ja ekuolin tuotantoon. Aiheesta löytyy vasta alustavia havaintoja (esim. Setchell ym. 2013; Rafii 2015). Näyttäisi kuitenkin siltä, että kasvissyöjistä suurempi osa on ekuolin tuottajia verrattuna sekasyöjiin (Setchell & Cole 2006).

Yhteenveto

  • Soijapaputuotteita voi huoletta käyttää osana ruokavaliota. Tavallisissa käyttömäärissä soijalla ei ole havaittu olevan mitään haittavaikutuksia miesten hormonitoimintaan.
  • Pelot soijan aiheuttamista hormonihäiriöistä juontavat juurensa eläinkokeisiin ja yksittäistapauksiin, joissa soijatuotteita, kuten soijamaitoa, on käytetty poikkeuksellisen suuria määriä.

4 kommenttia artikkeliin ”Kannattaisiko miesten vältellä soijaa?

  1. Weston säätiö arveluttaa. Miksi soja olisi paha miehille? Kysykää japanilaisilta. Mielestäni pitäis käyttää järkeä, eikä uskoa tuollaista. Uskonto ei kuulu tähän ollenkaan. Terveellinen ruokavalio kyllä tiedetään, tiedettiin jo tuhansia vuosia sitten kun tuo kuuluisa mies sanoi että ”olkoon ruoka lääkkeesi ja lääke ruokasi” ja näin se vaan on. En kyllä ymmärrä miksi luontaishoidot olisivat mitenkään huonoja tai arveluttavia.
    Sitäpaitsi Vegaaniliitto ja Elävänravinnon yhdistys ovat hyviä tiedonlähteitä, sanoo allekirjoittanut joka oli Elävän rav yhd monta vuotta sekä puh.joht että jäsenenä ja voin vakuuttaa että tieto on täysin luotettavaa. Birgit Bäckman

  2. Olin soijahysterian vastustaja kunnes aloin ihmetellä, miksi otsaani on alkanut ilmestyä maksaläiskiä. Huomasin myös, että kova erektio vaatii aikaisempaa kovemman henkisen latauksen ja että piinaavia aamuerektioita ei enää juuri ollut. Joskus myös tunsin pientä arkuutta nänneissäni.

    Pistin ilmiön ensin neljän kympin lähestymisen piikkiin, mutta sitten tajusin, että työmatkoilla jolloin en syönyt soijaa juurikaan, aamuerektiot aina palasivat.

    Ehdin olla vegaanina kaksi ja puoli vuotta ja söin tiivistä tofua tai tempeä ehkä 100 – 200 g päivässä ja lisäksi vegaanista ruokalaruokaa, jossa proteiini oli useimmiten soijaa. Tämän lisäksi käytin soijamaitoa desin pari päivässä ja muutaman kertaa viikossa söin soijajugurtteja myslin kanssa.

    Nyt olen ollut ilman soijaa pari kuukautta ja erektio toimii jälleen kun nuorella pojalla ja maksaläiskiä ei ole enää tullut lisää.

    Saattoi olla, että soija-annokseni olivat kohtuullisen suuria tai hormonitasapainoni on erityisen herkkä, mutta minulle tuli kyllä soijakammo.

    Jarrua kaipaaville nuorille miehille soija varmasti sopii, mutta kaltaiseni varhaiskeski-ikäisen miehen suosittelisin kyllä olemaan varovainen.

  3. Paluuviite: Onko soijan syöminen vaarallista? - Vegetreenari

  4. Ei tartte miesten vältelä soijan syöntiä. Ite olen syöny soijjaa lähes päivittäin 15 vuotta eikä edelleenkään, useiden tuttavien peloitteluista huolimatta, ole kassit tai kulli tippunu. Liikaa jos syö, pierettää, muttei semmosia hajuja kuitenkaan tule että kaakelit tippuu vessan seiniltä. Velttouttavaa vaikutusta olen huomannut vain istunnolla, jos siis syö liikaa, ikää 38, eli kai menen tuohon keksi-ikä sarjaan?

    Positiivista miehisyydelle on soijaproteiinin arginiinipitoisuus, n. 8g/100g. Negatiivisena puolena onneton sekoittuvuus nesteeseen, siksi teenkin siitä yleensä kaakaon. Tämä siis urheilevan ihmisen näkökulmasta.

    Soijarouhe jugurtissa pellavarouheen kera on oikein kivaa aamupalaa, jos ei jaksa puuroa keitellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *