Dean Ornishin elintapaohjelma

cover-06

Dean Ornish osoitti ensimmäisenä maailmassa, että sepelvaltimotauti on peruutettavissa terveellisillä elintavoilla, kuten liikunnalla ja kasvisruokavaliolla.

Dean Ornish (synt. 1953) on tullut lääketieteen maailmassa tunnetuksi elintapaohjelmastaan, johon kuuluu kasvisvoittoinen ruokavalio, stressinhallinta, liikunta, sosiaalinen tuki ja tupakoinnin lopettaminen. Ohjelman vaikutuksia on tutkittu ennen kaikkea sepelvaltimotaudin hoidossa, mutta myös mm. syöpään ja ikääntymiseen liittyvissä kysymyksissä.

Ornish on amerikkalainen lääkäri, Kalifornian yliopiston professori sekä Preventive Medicine Research Instituten perustajajäsen ja johtaja. Suurelle yleisölle hän lienee tutumpi entisen Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin ravintoasiantuntijana. Ornish on myös kirjoittanut useita kirjoja, joista uusimpana The Spectrum (2008), sekä esiintynyt tv-ohjelmissa, kuten Oprah Show.

Yleistietoa elintapaohjelmasta

Toisinaan näkee, että Dean Ornishin ravintosuosituksia kutsutaan virheellisesti vegaaniseksi. Oikeammin kyse on vähärasvaisesta, hyvin kasvisvoittoisesta ruokavaliosta. Esimerkiksi kananmunan valkuaiset ja rasvattomat maitovalmisteet ovat Ornishin ruokavaliossa sallittuja.

Ornishin ohjelmassa ruokia ei luokitella ”oikeisiin” ja ”vääriin”, vaan puhe on aina elintapojen kirjosta, spektristä, jossa tietyt valinnat ovat kestävämpiä kuin toiset. Esittelyvideossaan Ornish kertookin vastustavansa moraalisen käsitteistön liittämistä syömiseen.

Dean Ornishin ohjelmassa ruoka-aineet jaetaan viiteen eri ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä ovat kasvikset, hedelmät, marjat, täysjyväviljat ja palkokasvit, joita voi käyttää vapaasti päivittäin.

Toisessa ryhmässä ovat kasvikunnan tuotteet, jotka sisältävät enemmän rasvaa, kuten pähkinät, siemenet, avokadot ja ruokaöljyt. Niitä Ornish suosittelee käyttämään hiukan maltillisemmin. Samaan ryhmään kuuluvat myös vähärasvaiset maitovalmisteet.

Kolmannessa ryhmässä ovat kalaruoat, kuten lohi ja anjovis, ja neljännessä kana, levitteet, rasvaiset maitovalmisteet sekä leivonnaiset. Viimeisessä ryhmässä ovat kanankoivet, burgerit, sekä prosessoidut lihat, kuten makkarat jne. Viimeisen ryhmän ruoka-aineita voi käyttää korkeintaan harvakseltaan.

Sydänpotilaille Ornish antaa tarkempia ohjeita. Rasvan käyttö tulisi rajoittaa enintään 10 E%:iin. Kolesterolin saanti tulisi rajoittaa enintään 10 mg päivässä, eli rasvattomia maitotuotteita saisi käyttää enintään noin kaksi päiväannosta.

Lisättyä sokeria tulisi saada enintään 2 rkl päivässä eli noin 24 g. Kahvin käyttö on kokonaan kielletty, mutta vihreää teetä saa juoda kaksi kupillista päivässä. Soijaa tulisi nauttia yksi annos päivässä. Lisäksi Ornish suosittaa multivitamiini- ja kivennäisainevalmistetta, B12-vitamiinia sekä kalaöljyä.

Ornish-food-pyramid

Ornishin ruokakolmio. Lähde: www.ornishspectrum.com

Sepelvaltimotaudin tehostettu elintapahoito

Merkittävimmät tutkimustulokset Ornishin ohjelmasta julkaistiin Lancet-tiedejulkaisussa vuonna 1990. Lifestyle Heart Trial osoitti ensimmäisenä maailmassa, että valtimonkovettumauti oli peruutettavissa tehostetulla elintapahoidolla (Ornish ym. 1990). Kyseessä oli satunnaistettu tutkimus, johon otti osaa 48 sydänpotilasta. Tutkittavat jaettiin joko perinteisen hoidon piiriin tai Ornishin elintapaohjelmaan.

Tehostettua elintapahoitoa saaneet potilaat laihtuivat vuoden aikana keskimäärin 10 kg ja heidän veriarvoissaan tapahtui suotuisaa kehitystä. LDL-kolesteroliarvo pieneni 37 prosentilla. Potilaat raportoivat vähemmän rintakipuja ja ahtaumat heidän verisuonissaan vetäytyivät. Verrokkiryhmässä laihduttiin maltillisemmin ja valtimotauti eteni entiseen malliin.

Potilaiden tilanne raportoitiin uudelleen viisi vuotta myöhemmin. Valtimotauti perääntyi edelleen Ornishin ryhmässä ja eteni perinteisessä hoitoryhmässä (Ornish ym. 1998). Sydäninfarkteja, pallolaajennuksia, ohitusleikkauksia ja sairaalakäyntejä tapahtui Ornishin hoitoryhmässä potilasta kohden 0,89 ja perinteisessä hoitoryhmässä 2,25. Seurannan aikana yli puolet (60 prosenttia) perinteisen hoidon piiriin kuuluneista oli saanut kolesterolilääkityksen. Tehostettua elintapahoitoa saaneista kukaan ei käyttänyt lääkkeitä.

Ornishin ohjelmaa on kokeiltu myös laajemmassa mittakaavassa. Vuonna 1993 käynnistetty Multicenter Lifestyle Demonstration Project seurasi kolmen vuoden ajan potilaita kahdeksassa hoitokeskuksessa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 333 potilasta. Heistä 194 otti osaa Ornishin ohjelmaan ja lopuille 139:lle tehtiin revaskularisaatio (pallolaajennus tai ohitusleikkaus).

Tutkimuksessa huomattiin, että tehostettu elintapahoito vähensi oireita ja päätetapahtumia yhtä tehokkaasti kuin revaskularisaatio. Hoitojen kustannukset olivat kuitenkin aivan eri luokkaa. Tehostettu elintapahoito kustansi potilasta kohden 7000 dollaria vuodessa, kun taas yksittäinen pallolaajennus kustansi 31 000 dollaria ja ohitusleikkaus 46 000 dollaria. Kolmen vuoden aikana Ornishin ohjelma tuotti säästöä potilasta kohden 29 529 dollaria (Ornish 1998).

Suurin osa (77 prosenttia) Ornishin hoitoryhmään osallistuneista vältti kokonaan revaskularisaation. Tämä selittää varmasti ainakin osittain sitä, miksi niin monet potilaat ovat olleet tyytyväisiä elintapahoitoon. Useimmat ohjelmaan osallistuneet raportoivat elämänlaadun kokonaisuudessaan parantuneen (Koertge ym. 2003).

Muita havaintoja: syöpä, geenit ja telomeerit

Ornishin elintapahoidon tehoa on tutkittu myös eturauhassyöpäpotilailla (Ornish ym. 2005). Tutkimukseen otti osaa 93 miestä, jotka olivat kieltäytyneet perinteisestä hoidosta. Seerumin PSA-pitoisuus, jota käytetään eturauhassyövän hoitotehon kuvaajana, pieneni tehostettua elintapahoitoa saaneilla neljä prosenttia, kun se verrokkiryhmässä suureni kuusi prosenttia. Mitä enemmän elintapoja parannettiin, sitä suurempia olivat muutokset.

Syövän etenemistä tutkittiin myös solumaljassa. Tutkimuskäyttöön kasvatettuja syöpäsoluja altistettiin potilaiden seerumin vaikutukselle ja seurattiin, kiihtyykö solujen kasvu vai ei. Ornishin hoitoryhmässä syöpäsolujen kasvu väheni 70 prosentilla ja verrokkiryhmässä 9 prosentilla.

Uudemmassa pilottitutkimuksessa huomattiin, että tehostettu elintapahoito vaikutti myös geenien ilmentymiseen, hiljentäen sellaisia geenejä, jotka on yhdistetty syöpäkasvuun (Ornish ym. 2008). Vielä ei kuitenkaan tiedetä, suojaako elintapahoito eturauhassyövältä tai edistääkö se sairauden parantumista.

Viime vuosina Dean Ornish on siirtynyt tutkimaan telomeerejä. Telomeerit ovat kromosomien päitä suojaavia rakenteita, jotka koostuvat toistuvista, lyhyistä DNA‑sekvensseistä ja niihin liittyvistä proteiineista. Telomeerit lyhenevät solun jakautuessa. Kun pituus pienenee kriittiseksi, solu menettää kykynsä jakautua. Telomeerien lyheneminen liittyy normaaliin ikääntymiseen ja nopeutunut lyheneminen ennenaikaiseen ikääntymiseen. Siksi näitä muutoksia pidetäänkin ikääntymisen biologisina osoittimina. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, onko telomeerien lyheneminen vanhenemisen syy vai seuraus.

Vuonna 2013 julkaistussa ei-satunnaistetussa tutkimuksessa huomattiin, että elintapahoitoa saaneilla potilailla telomeerit yllätyksellisesti pitenivät (Ornish ym. 2013). Ornishin tutkimus kesti viiden vuoden ajan ja siihen otti osaa 30 miestä, joilla oli diagnosoitu eturauhassyöpä. Heistä kymmenen sai tehostettua elintapahoitoa ja loput 25 toimivat verrokkiryhmänä, jota seurattiin ilman erityistä interventioita.

Pohdinta

Dean Ornish ei varsinaisesti markkinoi tiettyä ruokavaliota, vaan elintapahoitoa. Hoitoon kuuluu ruokavalion lisäksi liikunta, stressinhallinta, sosiaalinen tuki sekä tupakoinnin lopettaminen. Yhdysvalloissa vakuutus korvaa potilaille osan ohjelman kustannuksista. Ornishin verkkosivun mukaan ohjelmaa on tällä hetkellä saatavilla yhdeksässä eri osavaltiossa.

Ornishin elintapaohjelma on alkujaankin perustunut tutkimusnäyttöön. Ensimmäinen pilottitutkimus julkaistiin jo vuonna 1978. Ornishin pyrkimyksenä on selvästi ollut vakuuttaa päättäjät ja terveydenhuolto siitä, että elintapahoito on kustannustehokas ja toimiva hoitomuoto.

Tähän mennessä julkaistujen tutkimusten heikkoutena on kuitenkin niiden pieni otanta. Tutkimuksiin on ottanut osaa vain muutamia kymmeniä potilaita, enimmillään reilut kolmesataa. Vertailun vuoksi sanottakoon, että espanjalaisessa PREDIMED-tutkimuksessa potilaita oli seitsemäntuhatta. Lisäksi monissa Ornishin tutkimuksissa on tarkasteltu ainoastaan surrogaattimarkkereita. Etenkin ikääntymisen ja syöpäsairastuvuuden saralla havainnot ovat vasta varhaisia, parhaimmillaankin kiinnostavia.

Näiden tutkimusten pohjalta ei voida vettää suoria johtopäätöksiä siitä, miten Ornishin ruokavalio vaikuttaa terveyteen. Kaikissa tutkimuksissa muutettiin useita elintapoja yhtäaikaisesti ja siksi tulokset ovat ruokavalion osalta pitkälti suuntaa antavia.

Nykykäsityksen mukaan Ornishin ruokavalio on pääpiirteittäin terveellinen. Ruokavaliossa korostuvat kasvikset, hedelmät, marjat, täysjyväviljat ja palkokasvit. Tyypillisesti potilaiden ruokavalio onkin kohentunut, kun heitä ohjattu syömään ohjelman mukaisesti. Tyydyttyneen rasvan saanti on vähentynyt, kuidun saanti on kasvanut, kasvisten käyttö on lisääntynyt ja monien vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti on kohentunut (Dewell ym. 2008).

On kuitenkin epäselvää, onnistuvatko potilaat noudattamaan ruokavaliota ilman aktiivista seurantaa. Etenkin rasvasuositus voi olla monille liian tiukka, jopa luotaantyöntävä. Tätä kuvaa hyvin vuonna 2007 julkaistu satunnaistettu tutkimus, jossa vertailtiin eri ruokavalioiden sopivuutta laihduttamiseen (Gardner ym. 2007).

Jokainen tutkittavista sai kirjan, esimerkiksi Ornishin tai Atkinsin terveyskirjan, jonka opeilla tämän tuli pyrkiä pudottamaan painoaan. Ornishin kirjan saaneilla laihdutustulos jäi melko vaatimattomaksi, eivätkä he onnistuneet ratkaisevasti muuttamaan ruokavaliotaan. Rasvan saanti oli tutkimuksen alussa 35 E% ja tutkimuksen lopussa 30 E%. Kuidun saanti nousi 17 grammasta vain 19 grammaan.

Huomaa kuitenkin, että todellisessa elämässä kukaan ei valitse ruokavaliota satunnaisesti. Sikäli tämän tyyppinen satunnaistettu asetelma ei ehkä kuvasta todellisuutta. Ornishin omissa tutkimuksissa ruokavaliomuutokset ovat olleet suurempia.

Toisaalta Ornishin suosituksia voidaan pitää myös vanhentuneena. Rasvan käytön rajoittaminen alle 10 E% ei liene perusteltua ja tuntuu tarpeettomalta – tavallaan suositus jopa sotii Ornishin muuten korostamaa rentoa syömistä vastaan. Esimerkiksi Suomen Sydänliitto suosittaa rasvaa 25–35 E%, josta tyydyttynyttä rasvaa tulisi olla enintään 7–10 E%.

Yhteenveto

  • Dean Ornish ei varsinaisesti tarjoa tiettyä ruokavaliota, vaan elintapahoitoa. Hoitoon kuuluu ruokavalion lisäksi liikunta, stressinhallinta, sosiaalinen tuki sekä tupakoinnin lopettaminen. Hoito on tarkoitettu ennen kaikkea sydänpotilaille.
  • Ornishin suosittelema ruokavalio on kasvisvoittoinen, mutta ei vegaaninen. Ruokavalio rakentuu täysjyväviljan, palkokasvien, vihannesten ja hedelmien ympärille. Lisäksi siihen kuuluvat rasvattomat maitovalmisteet ja kananmunan valkuaiset sekä silloin tällöin kala.
  • Elintapahoidon tehoa on tarkasteltu useissa tutkimuksissa viimeisen neljän vuosikymmenen aikana. Ohjelman on tähän mennessä osoitettu parantavan veren rasva-arvoja ja vähentävän plakkeja valtimonseinämissä. Ikääntymiseen ja syöpään liittyvissä kysymyksissä tutkimukset tarjoavat vasta kiinostavia jatkotutkimuksen aiheita.

Dean Ornish Twitterissä: @DeanOrnishMD

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *